Aamupalle herättiin virkeänä. Tai itse asiassa huonetoverini Järvinen näytti vähemmän virkeältä ja jäikin sänkyyn tissiposkeilemaan aamiaisen jälkeen, kun suuntasin paitaostoksille moisiin halukkaan Paavolan kanssa. Hän löysikin kesäpaidan. Itse sovitin valkoista paitaa, mutta tunsin, etten ole vielä henkisesti valmis moiseen. Loppulupon käytimme terassilla yksien äärellä. Minä puhuin, Paavola katseli tyttöjä (toim.huom.ei katsellut hänkään)!

Yhdeltä käänsimme keulan kohti Keuruuta. Ajoimme halki komeiden kesäisten suomalaismaisemien. Järven rannalla röökipysähdyksellä yllättävän moni tuntui vallan herkistyvän kesän hienoudesta. Keurusselkä löytyi myös komeilta mestoilta. Paikkahan on tarjonnut tähän asti lähinnä tanssipuolen ohjelmaa, joten kukaan ei oikein tiennyt mitä odotettavissa olisi. Olimme liikkeellä taas hyvissä ajoin, joten K&A lähtivät jälleen kävelemään, P&T valitsivat terassin lonkeroin, J sängyn ja itse suuntasin metsäpolulle juoksemaan ilman paitaa ruskettumistarkoituksissa. Paheellista rockelämää!

Sitten pystytykset ja tsekkaukset perinteiseen tapaan. Ruokaa suuhun ja bäkkärille odottamaan keikkaa mitä parhain meiningein, sillä käytössämme oli sauna ja uima-allas. Todellakin kelpasi! Saimme talolta uima-asut lainaan, minkä äärimmäisimmin toki hyödynsi huumorikuningas Järvinen, joka ilmestyi altaalle naisten uimapuvussa, toki selkäpuoli etupuolella. Huoh. Löylyssä istuessa tunsi sen, että hieno keikka olisi tulossa.

Ja tulikin! Bändi oli hyvinkin liekeissä ja pienet soittomokailut voi antaa anteeksi, kun fiilis oli katossa. Eturivissä näkyi tuttuja tyyppejä monilta keikoilta, joten ei ollut pelkoa, etteikö yleisö olisi messissä. Oli hemmetin siistiä! Hyvä! Setti tarjoili aika lailla peruskattausta näin tauon jälkeen, mutta onneksi se tuntui maistuvan itse kullekin osapuolelle.  Keikan jälkeen ilo jatkui takahuoneessa ja baarinkin puolella. Hyvä ilta, kaikin puolin.

Kuokkanen ja Ahola saivat kyydin kohti kotia vielä pikkutunneilla, joten aamulla oltiin liikkeellä neljästään ja kulutimme matkan tarkkailemalla juuri käsiin saatua meikäläisen ja Tuomaisen coverbändin keikkatallennetta ujouden punat naamoilla. Ja kotiin ehdittiin juuri sopivasti biitsipeleiksi. Hieno reissu. Tästä se kesä lähtee.